ekat päivät

Täällä sitä nyt ollaan. Minnesotassa, pienessä paikassa nimeltä Dundas. Täällä on tuhat asukasta, 3km Northfieldiin, jossa on 18000 asukasta, ja 400000 tuhatta Minnepolikseen. Aurinko paistaa ja lämmintä on noin 23 astetta. Se on kai joku 70 Fahrenheittia... Jonain kauniina päivänä opin ehkä käyttämään jalkoja, nauloja, gallonoita ja muita. Tiesittekö muuten, että lukema 100 fahrenheittia perustuu yhden teorian mukaan hevosen veren lämpötilaan... eikä amerikkalaiset ole vieläkään raaskineet luopua siitä...

Mun isäntäperhe ei ole normaali amerikkalainen perhe. Mulla on 27-vuotias host-isä ja 15-vuotias yfu:n host-veli, joka on Saksasta. Mun talo on ihan hieno ja tarpeeks tilava. Televisio on vihdoinkin suurempi ja litteämpi kun kotona, ja meillä on myös tv mun ja Mattheksen(mun host-veli) yhteisessä huoneessa. Niissä on myös 200 kanavaa, kotona ehkä 10, mutta puolet niistä mainoskanavia...(oikeesti varmaan joku 30)

Eilen matkustin koko päivän, en nukkunu yli 40 tuntiin, lukuunottamatta 1 tuntia, kun sain unen tuurilla lentokoneessa. Vaikka rakastan lentämistä ja matkustamista, silti 3 viimeistä tuntia boeing 747:n keskirivillä yhdeksän tunnin lennolla Frankfurtista Chicagoon alko jo vähän kyllästyttää. Jos voitte, välttäkää Chicagon kenttää, se on tajuttoman iso ja tajuttoman sekava. Jackin (mun host-isä) sano, että se välttää sitä aina kun mahdollista, koska se on surkee. En ymmärrä, miten ef:n vaihtarit on selvinny sieltä, jos niillä ei oo kuulemma ollu matkanjohtajaa mukana... Rajamuodollisuudet oli aika tiukkoja Chicagossa. Ensin mentiin johonkin tarkastukseen, jossa otettiin sormenjäljet ja kuva. Sitten vielä tullitarkastus, jossa kyllä annettiin vaan joku paperi niille nopeesti. Sitten vielä luonnollisesti turvatarkastus jatkolentoa varten Minnesotaan. Aikaero paino eilen aikas pahasti ja se kun ei ollu nukkunu 40 tuntiin käytännössä yhtään. Illalla menin nukkuun jo kello 9 ja nukuin sitten joku 11 tuntia. Enemmän sitten sen jälkeen, kun tulin riparilta.

Tänään oli aamupalalla pannukakkuja, nutella suklaamaapähkinävoita ja vaahterasiirappia. Sitten päivällä mäkkäriin. Tähänhän vois melki tottua :D Päivällä oltiin kyllä kaupassa, ja huomasin , että kyllä Jack ainakin salaattia syö ja kuitenkin kohtalaisen terveellisesti... Aamulla oltiin melomassa joella, joka virtaa Northfieldin ja Dundaksen läpi. Sitten käytiin kaupassa(tulee teneriffa mieleen :D). Outo mennä kauppaan, kun siellä ei ole melkein mitään tuttuja merkkejä. En osannu edes juustoa valita, kun kaikki oli niin outoja. Kuvia tulossa MAHDOLLISESTI myöhemmin, kun totun tähän blogittamiseen vähän... Älkää huolehtiko, kyllä mä täällä pärjään!